Mongolia-Ulanbataar

Taalla vihdoin<3

Takana 39h taas junassa istumista. Matkustettiin ekaa kertaa hienommassa luokassa, kun meidan vannottu suosikkimme "platskartni" eli avoin loosi meininki vaunua ei myyty tuolle Irkuts-Ulanbataar valille. No tama hieno luokka tarkoittaa siis kupeeta eli erillisia looseja, joissa ovet ja pelit seka sita etta mesta oli taynna muita lankkareita, huh. Tuntui heti mega turistille ja otti pannuun sellainen porvarimeininki ja lipun hinta 80 euroa. Asioilla onneksi tapaa olla toinenkin puolensa ja erilleen saadut hyttipaikat pakotti meidat sosialisoimaan ja oli yllattavan virkistavaa puhua enkkua! Tahan asti Iina on ollut ainoa, joka on voinut kommunoikoida muiden kanssa, koska me muut emme hablo venajaa... Muut lankkarit oli pitkalti seuramatkailemassa. Sannan ja Erkan hytissa oli venalais-mongolialainen pappa, joka valloitti meidan kaikkien sydamet tarjoamalla ruokaa ja opastamalla meita mongoliasta<3 Toisen illan kemut oli vallan hauskat ja mielenkiintoisia ihmisia sai jututtaa ja tietty vodka virtasi, mutta aamu viiden heratys saattoi hajottaa muutamia junan aamulla saapuessa perille tanne:D

Tuntuu kun oltais tultu ihan toiseen ulottuvuuteen.. Venalainen byrokratia hakkautti paata seinaan useamman kerran, palvelualttius ei ollut siella paivansana, mutta toinen aani kellossa heti aikaisesta aamusta asti taalla, nyt majoitutaan sellasessa jurtissa, eli paimentolaismajassa, jossa haisee lampaanvilla, mutta tunnelma ihana. Huomenna lahdetaan seikkaamaan tuonne ulkopaikkakunnille ja etsimma ratsastus mahdollisuuden! Jejee! Vielako on villihevosia..

Nyt kutsuu ruoka ja nalka pakottaa ohimossa, intialainenruoka ois mielessa, koska nuudelit ja perunamottoset (piiraat) alkaa tympia.

Reeta