Sateisesta Hong Kongista Filippiineille

Hei taas!
Kaikesta epaluulosta huolimatta loysimme nettimestan taifuunin runtelemalta Bantayan saarelta. Saavuimme paikan paalle lennolla lauantaiaamuna aikaisin. Parin tunnin lentokentan lattiaunien jalkeen hyppasimme tapo tayteen bussiin kolmeksi tunniksi ja tunnin lauttamatkan jalkeen tulimme perille kirkkaitten vesien, valkoisten hiekkarantojen ja palmujen aareen.

Mieltamme kalvoi pieni huoli millaisessa kunnossa paikka olisi, koska noin viikko sitten taalla oli se taifuuni. Myrskyn jaljet nakyy selvasti, heikoimmat majat on ihan muussina ja puita on kaatuneena joka paikassa, mutta ihmiset on uskomattomia! Hymya ja iloisuutta piisaa, vaikka ihminen istuu hajonneen kotinsa vieressa,, huuhh, oppimista olisi kai jonkin verran. No pienen harhailun jalkeen loysimme meille taivaallisen mestan. Meidan bungalovi on noin 5 metrin paassa meren rannasta, palmujen katveessa ja tuulessa heiluu riippumatto, paikan hinta 3 euroa per yo per nassu:) Kynttilan valossa on ihana istua iltaa pimeassa yossa, tahtitaivaan alla, jaakaamme tanne lepaamaan viikoksi ennen matkan jatkumista.

Kuvia ei tahan hataan saa, mutta laitamme myohemmin varmaan vasta Vietnamista. Ja muuten kommentoikaa meille paljon, kun sen voi tehda ilman rekisteroitymista!!! Kiitos:)

Nyt moottoripyorien selkaan ja menoksi

p.s peloitteluista huolimatta lento cebu pacificilla ei aiheuttanut kuoleman pelkoa, odotetaan tulevia kahta lentoa mielenkiinnolla.

Parhautta Yangshuossa ja kohti taifuunia Hong Kongissa

Sunnuntaina lahdimme pyorailemaan maaseudulle Yangshoussa, tandemin vuokraus paivaksi maksoi kaksi euroa. Meidan pikku reissusta kehkeytyi epailematta matkan parhaimmistoon lukeutuva paiva. Pyoraily itsessaan oli vallan miellyttavaa maaston takia, tasaista, vuoria ja joenrantaa ja muutama kiva alamaki, okei ajettiin myos aika kuppasella tiella kylien keskessa jossain valissa. Aniksen ja pahan haju/tuoksu vuorotteli.. No loydettiin loistava joen patka, jossa oli sellanen terassi, vietaus oli aika kova, mutta uiminen oli taydellisyytta hipovaa! Sannan pyoran kumi puhkesi ja herttaisimmat paikalliset nostivat pyoran lava-autoonsa ja veivat sannan ja samin ja pyorat kaupunkiin pyorakorjaamolle, ihania:)

Tama piti kirjoittaa jo maanantaina, mutta tuli kiire lahtea kohti Guilia, josta Iinan juna lahti myohassa Vietnamia kohti ja meidan juna illalla kohti Shenzhenia ja Honkkareita, Erkka jai Yangsuohon joten jatkamme nykyisin neljastaan (mina, sanna, sami, joonas).

Nyt siis mennaan Honkkareissa, jonne saavuttiin keskiviikkona ja heti siihen sitten paukkaili taifuunin poikanen (joka ystavallisen uutistenlukijan mukaan oli aiheuttanut jo tuhoa ja kuolemaa Filippiineilla) tuosta kaupungin ohi sisamaahan rauhoittumaan. Mukava seurata telkkarin ylakulmasta kun taifuuni varoitustila vaan nousee:D Kaikesta tramaattisudesta huolimatta kaikki olikin aika iisii, tuulta ja sadetta vaan. Nyt ollaan jonkun huimasti kalliin 79 kerroksisen rakennuksen kahvilassa ja luulen, etta tassa ei voi enaa pitkaan varata tata konetta, mutta sanon vain etta vaikka karsin perinteisimmasta matkailijan sairaudesta ja se ei ilahduta sydantani eika pahemmin maksaanikaan, niin Hong Kong tekee sen puolestani I<3 HK. Tama kuittaa, terkkuja!

Guilinin ja matka Yangshuohun

Keskiviikkona alkoi tahan mennessa tuskaisin junamatka, joka ironista kylla oli myos lyhyin eli vain 23 tuntia! Olimme piheina tyyppeina ostaneet liput istumapaikoille ja ei siina mitaan, piakathan oli ihan asialliset (ei karjavaunussa kuten luulin), mutta penkit oli ihan mielettoman kapeat tallaisille lankkaripyllyille:D Minuutit kului aika hitaasti siina vessojen vieressa istuessa ja katsellessa rakivia kiinalaisia. Jos jotain niin luovuus kehittyi etsiessa asentoa, jossa voisi olla edes tunnin ilman mieletonta puutumista, makasimme Erkan ja Joonaksen kanssa kaytannossa paallekkain ladottuna, hih. Tuossa vieressa on kuva Samista ja Sannasta Guilinin junassa.. Onneksi meidan juna ei ollu myohassa (jonkun junaonnettomuuden takia!) seitsemaa tuntia vaan ainoastaan tunnin ja 15 minuuttia.

Guilinin asemalaitutrille hyppaaminen todisti, etta olimme vajaassa vuorokaudessa paukanneet 1600 kilometria etelaan Pekingista, lampotila yli +30 astetta ja ilmankosteus on joku 98-99 prosenttia. Piitkan erossa olon (1vrk) jalkeen kohtasimme jalleen Iinan kanssa asemalla. Guilinista nousi aika turisti fiilikset, enemman tosin nakyi kiinalaisia turisteja kuin lankkareita. Syotiin vallan herkullista ruokaa, vaikka tarjolla oli nakojaan esim jotain hantaa:D Ilta oli sumuinen ja Li-joen rannalla oli kalastajia. Vasymys vei aikaisin nukkumaan, kun edellisena yona ei junassa uni ollut mitenkaan laadukasta... Fiksattiin tosin Mike Luulta venematka Li-jokea pitkin Yangshuohon.

Mike Lun ryhmassa oli myos malesialainen mies ja hanen kirgisialainen vaimonsa joiden kanssa matkasimme osaksi bussilla ja osaksi omalla pikku veneella kohti Yangshuota lapi ihan mielettomien maisemien, kuten kuvissa nakyy. Istuttiin veneen keulassa, varpaat vedessa ja aurinkokin suosi meita, aika hitsin hyvat fiilikset!


Nyt sitten ollaan viela pari yota taalla, mesta on aika travelleri mekka. Eilen vietettiin juhannusta omalla kattopartsilla, hyvaa musiikkia, hyonteisia, vesisade ja olutta, aika suomi:D Maanantai illalle on meille ja Sannalle junalippu Shenzheniin eli Honkkareiden lahelle, josta vaihdamme junaan/bussiin joka vie meidat virallisesti ulos maasta. Haaveillaan ulkosaaristoista ja meresta jo. Kohta tasta mennaan varmaan hierontaan ja pyorailemaan tuonne kukkuloille, kuumuus ja hiki. Terkut!

Peking ja muuriretki

Heippa, taalla mennaan Pekingissa. Saavuimme launataina iltapaivalla. Taalla Kiinan maalla ei paase lukemaan blogeja, voimme vain paivittaa tata, hallitus jyraa:D No mutta kaikista porukan negatiivisista odotuksista on kuoriutunut tahan mennessa mainio maa! Ihmiset ovat olleet aivan tosi herttaisia. Meilla muuttuu matkasuunnitelma silla tavalla, etta hyppaamme Guilinin junaan keskiviikkona ja hautaamme terrakotta armeijan Xianissa. Meilla on 22h junamatka edessa istumapaikoilla. Iina-Maija on eka joka poistuu ryhmastamme huomenna, mutta naemme viela Guilinissa ennen Iinan matkan jatkamista talla hetkelle Vietnamiin.

Majoitutaan taalla aivan tosi hyvassa hostellissa, jossa maksaa 4.6 euroa yo. Hostelli sijaitseen Tianamenin aukion ja Kielletyn kaupungin vieressa hutongalueella, eli pienten kujien varrella. Hostelli on itsessaan pieni "kortteli" sisapihoineen, joissa on nautittu pimeista ja lampimista illoista tayisin rinnoin kylmaksi kayneen Mongolian jalkeen. Lampotila on taalla jotain +25 paikkeilla ja aika sama kuin edellisessa maassa. Eilen paukkasimme noita pakko nahtavyyksia eli aukiota ja kiellettya kaupunkia. Alueet missa on liikkuttu ovat kaikki olleet mega siisteja tassa mittakaavassa, jonka syyksi epailemme vahvasti tulevia suurkisoja, eli kaikki ei ehka olekkaan aivan mataa tassa olympia setissaa... metroverkko ja matkustaminen sujuu taalla tosi napparasti verrattuna ystavaamme venajaan, paastaan 0.2 eurolla minne halutaan:)

Tanaan sitten matkasimme noin 70km paahan kaupungista Kiinan muurille paikallisbussilla. Paadyimme hyvin suosittulle Kiinan muurin patkalle ja onneksemme valitsimme ei niin suositun reitin, joka oli valilla ihan todella jyrkka, mutta sen arvoinen, nuo pari kuvaa varmaan kertoo jo jotain! Muuri kiemurteli kuin lohikaarmeen selka pitkin jyrkkia vuoria, wau, olin myyty.

Nyt murtui myos epatoivoinen mielikuvani kiinalaisesta keittiosta, toistaiseksi kasvisruokaa on loytynyt, jejee ja se on viela hyvaakin! Herkkuja loytyy pikku katukeittiosta ja kun nakee miten ruokaa tehdaan voi valvoa myos ettei sekaan vahingossakaan lipsahda sita kulkukoiran jalkaa.. Kylmat kurkkunuudelit ja muna-ruohosipulileipa oli namia, samoin eilinen loytamamme ruokamesta (kuva alla tai ylla) oli mainio, saimme korit kateen ja ei kun valikoimaan mita halutaan sitten uppokeittattaa kokilla, tulista mutta hyvaa, olen tyytyvainen.


No mutta saimme kuvia ladattua vahemmalla maaralla harmaita hiuksia kuin viimeksi. Tuossa on se ruokailukuva ja kiinanmuuri iina ja sitten kun nuo paikalliset meita on jo monesti ihmetelleet ja ottaneet kuvia, niin bongatkaa yksi kuvasta, sit sami pojottaa tossa maoseleumin edessa, vai oliko toi edes se? kuka tietaa, moido!

Mongolian arot

Tultiin juuri yon yli reissulta tuolta Mongolian maaseudulta, oltiin taman majapaikanpitajan vietavina tuolla hurjan hienoilla aro/vuorimaisemilla. Eka pysahdys tehtiin miehen kaverin luokse, joka oli lehmafarmari. Saatiin ruokaa, joka tietty pyynnoista huolimatta oli erittain lihapainotteista, no Iinan kans ei auttanut kun noukkia lihoja muiden lautasille. Sitten stopattiin aivan ihka aitojen nomadien eli paimentolaisten luo, jotka juuri jurttaansa pystyttivat uudelle paikalle ja juotiin paikallista teeta ja vodkaa heidan kanssaan, oli ihan sika hienoa, tuntu etta ollaan kaukana kotoa. Aro tuuli tukassa ja hiekkaa jokapaikassa... Seuraava pysahdys tehtiin jakki-tilalle, jossa oli kaynnissa jakki uros parkojen kuohitsemismenot, hyi! Ei pystynyt katsomaan! Heidan jurttaansa paastiin paikalliselle viilille, itse tehty jakin maidosta ja taas vodkaa paikallisten perinteiden siivittamana. Koko matka ajettiin ihan mega huonoa "tieta" eli aromaata ja lopulta upeiden maisemien keskelle jaatiin kylaan vierasjurttaan yoksi. Ennatettiin ratsastaa kaikki tunnin lenkki, ihan sika kivaa, vaikka pollet ei toiminu ollenkaan samalla tavalla kuin kotona ja sitten haikattiin viela osan kanssa vuorelle maisemia kattomaan:) Ruokatarjonta oli siis yllatys yllatys lihamenoa vaikka kasvisvaliostamme sanoimme ennen lahtoa, mutta viimeisessa paikassa uskallettiin sanoa jotta josko pari annosta saisi ilman lihaa ja saimme sitten lihakeiton josta oli lihat noukittu pois ja kokkari teki meille omat kerkulliset kasvispiirakat,nam;)

Eilen oli tosi lammin, varmaan noin +25 ja tanaan taalla Ulanbataarissa taas jotain +15.. Muuten kiinnostuneille aikaero Suomeen on +5h, olisi ollut +6 jos taalla olisi erikseen kesa- ja talviaika. Huomenna siis hyppaamme pekingin junaan aamulla ja reissaamme taas yli vuorokauden sinne, joten seuraavat paivitykset tulee Kiinan puolelta ellei sensuuri iske. Vaikka kaikki paitsi kaksi on kipeillyt kurkkua ja kuumetta, fiilis on ollut ihan mieleton ja odotan matkan jatkamista jo kovasti. Mongolia on ollut yllattavan tutun oloinen paikka ja ihmisten mentaliteetti hyvin samalla pituudella meidan kanssa, ja joo mongolialaiset juo aika reippaasti nakojaan kun paatyvat juomaan. Mennaan tanaan katsomaan joku paikallinen leffa ja syomaan viela vikat ruuat ennen junavaliota eli nuudeleita, heippa!

Reeta ja muut

Muutaman kuvankin sais tahan:

sorkka, sit vaha junassa ja sit oltiiki jossai baikkalil ja sit yhtakkii Ulan Baatarissa oli bilispoyta keskella katua. Moido!

Mongolia-Ulanbataar

Taalla vihdoin<3

Takana 39h taas junassa istumista. Matkustettiin ekaa kertaa hienommassa luokassa, kun meidan vannottu suosikkimme "platskartni" eli avoin loosi meininki vaunua ei myyty tuolle Irkuts-Ulanbataar valille. No tama hieno luokka tarkoittaa siis kupeeta eli erillisia looseja, joissa ovet ja pelit seka sita etta mesta oli taynna muita lankkareita, huh. Tuntui heti mega turistille ja otti pannuun sellainen porvarimeininki ja lipun hinta 80 euroa. Asioilla onneksi tapaa olla toinenkin puolensa ja erilleen saadut hyttipaikat pakotti meidat sosialisoimaan ja oli yllattavan virkistavaa puhua enkkua! Tahan asti Iina on ollut ainoa, joka on voinut kommunoikoida muiden kanssa, koska me muut emme hablo venajaa... Muut lankkarit oli pitkalti seuramatkailemassa. Sannan ja Erkan hytissa oli venalais-mongolialainen pappa, joka valloitti meidan kaikkien sydamet tarjoamalla ruokaa ja opastamalla meita mongoliasta<3 Toisen illan kemut oli vallan hauskat ja mielenkiintoisia ihmisia sai jututtaa ja tietty vodka virtasi, mutta aamu viiden heratys saattoi hajottaa muutamia junan aamulla saapuessa perille tanne:D

Tuntuu kun oltais tultu ihan toiseen ulottuvuuteen.. Venalainen byrokratia hakkautti paata seinaan useamman kerran, palvelualttius ei ollut siella paivansana, mutta toinen aani kellossa heti aikaisesta aamusta asti taalla, nyt majoitutaan sellasessa jurtissa, eli paimentolaismajassa, jossa haisee lampaanvilla, mutta tunnelma ihana. Huomenna lahdetaan seikkaamaan tuonne ulkopaikkakunnille ja etsimma ratsastus mahdollisuuden! Jejee! Vielako on villihevosia..

Nyt kutsuu ruoka ja nalka pakottaa ohimossa, intialainenruoka ois mielessa, koska nuudelit ja perunamottoset (piiraat) alkaa tympia.

Reeta

Russian way

Ollaan nyt Baikalin rannalla yovytty yksi yo ja tanaan hyppaamme illalla junaan joka meidat kuljeettaa vajaassa kahdessa vuorokaudessa Mongoliaan, Ulanbataariin! Junamatka Siperian lapi joka alkoi sunnuntaina ja loppui eilen perjantaina oli mieleton! Aika kului ihan sika nopeasti ja hups yhta akkia oltiinkin sitten irtkutskissa.

Venalainen palvelualttius on pistanut valilla vituttamaan ihan urkalla., mutta selvitty on. Yo taalla Baikalilla oli ihana, mokki ja nakymat vuorelle ja kylmalle jarvelle. Atmosfaari oli yllattavan suomalainen, kun pidettiin notskia mokin edessa ja juotiin olutta. Tosin yolla ja aamulla herasimme ihanaa teknomusiikkiin jota armollisesti naapurin auton kajareista paukutettiin.

Olen valmis siirtymaan Mongoliaan.

Nyt on kiire, kun kaikki haluaa kayda viela netissa.

Reeta

Nyt on lähdettävä

Eiliset hyvistästijäiset olivat mainiot, tokan linjan nistikalliot ja rakasta seuraa, auringon paistetta ja sangriaa.. Kiitos kaikille<3

Viimeiset pakkaukset on nyt pakattu ja lähtö häämöttää kolmen tunnin päässä! Pitää mennä vielä viime hetken kauppareissulle, jotta on sitten syötävää perjantaihin kestävällä junamatkalla, pussi nuudelit, perunamuussijauhe ja hetkipuuro..voi olla ettei niihin tarvitse enää tän jälkeen koskea. Suolakurkkua ja smetanaa! jee. Matkan kasvissyöjä on enemmän kuin innoissaan.

Joonaksen kotiin tuli nyt uusi asukki joten ehkä poistumme syömään viimeisen ateria.

Tästä se alkaa!