Siem Riepista Laosiin

Paasimme maanantaina lahtemaan Siem Riepista eteenpain kohti kaukaista Laosin rajaa. Tarkoituksena oli poistua paikalta jo sunnuntaina, mutta Kambodzhassa olikin vaalipaiva, jolloin ei busseja lahtenyt lainkaan. Vaalit muuten voitti jo 23 vuotta vallalla ollut paaministeri ja puolue Cambodian People's party, eli ei ole odotettavissa, etta Kambodzha paase paremmille sijoille Aasian korruptiolistalla lahi vuosina. Talla hetkelle maa on kolmanneksi korruptunein Aasiassa... No, mutta ei se mitaan onneksi Laos on vain toiseksi korruptuneitunein! Matkasimme maanantaina bussilla Champong Chamiin, josta me ei sitten saatu bussia eteenpain Stung Trengiin, koska ainut iltapaivan bussi oli taynna. Saadimme aikamme ja saimme paikat henkiloautotaksiin. Ensimmaiset parisataa kilometria matkustimme kuudestaan autossa, etupenkilla siis kuski ja yksi paikallinen nainen ja takana me kaikki nelja ja sitten loput parisataa kilometria meni niin, etta etupenkilla oli nelja aikuista ja kaksi lasta ja takan edelleen VAIN me nelja. Pakostikkin nauratti, kun etupenkille, pelkaajanpaikalle ahtautui kaksi naista ja kaksi lasta ja kuski penkille kuskin alle viela yksi mies, siis kuski ajoi autoa siita vaihdekepin kohdalta.. Hyvin selvittiin perille Stung Trengiin, jossa oltiin sitten yota ja fiksattiin kyyti rajan yli Laosiin. Tiistaina ollaan siis saavuttu maahan. Rajalle menijoita varoitetaan, etta rajaviranomaiset tulevat pyytamaan taskurahaa ja niin ne tekeekin. Kambodzhan leimaluukulla viranomaiset oli rentoja ja kun kieltaydyimme maksamasta lahjuksia niin ei ne niita jaksanu rueta tinkaamaan sen kummemmin. Toinen aani oli kellossa Aasian toiseksi korruptuneituneimman valtion leimaluukulla. Yli puoli tuntia jaksoimme vaantaa taman korruptiorahan maksamisesta ennenkuin paadyimme johtopaatokseen, etta nailla viranomaisilla ei ole mikaan pakko paastaa meita maahan ja nailla viranomaisilla ei ole aikomustakaan paastaa meita maahan (siis rajamiehet siirtyi luukulta riippumattoon odottamaan meidan myontymista!) ennenkuin maksamme dollarin "leimarahaa". Olemme osallisia korruption oravan pyorassa.
Tiistaista tahan paivaan eli lauantaihin olemme viettaneet tuolla Four Thousand islandilla eli 4000 tuhannen saaren alueella, Mekongilla, Etela-Laosissa, Don Detin saarella. Alue on Mekongin suistomaista aluetta, missa joki haarailee saarekkeiden lomitse. Paikka oli tosi rento. Pyorailtiin, maattiin riippumatoissa ja tuubattiin.. Tuging on sita, etta meidat viedaan joen ylajouksua ylos ja sitten tullaan traktorin sisakumilla virtaa alaspain, ihan sika hauskaa! Tosin kajakilla melovat kanssalankkarit olivat huolissaan meidan mielenterveydesta, koska alajuoksulla sattuu olemaan hilliton vesiputous ja virta on kova, mutta onneksi paikallinen venemies piti huolen ettei paasty hengestamme. Mekongin pauhua ja generaattorien huminaa illoin kuuntelimme Mister Phaon bungaloweilla. Don Det on pieni saari taynna riisipeltoja, bungaloita ja lapsia. Tanaan ollaan sitten saavuttu yli sata kilsaa pohjoisemmaksi, Paksen kaupunkiin ja taalla tuntuu ensimmaista kertaa, etta on todella sadekausi, vetta tulee aika voimalla. Taalta meinataan vuokrata pari mopoa ja ajaa Bolevan ylangolle, jossa pitaisi olla hieno vesiputous, kahviplantaaseja ja vahemmistokansoja, seka miinoja Vietnamin sodan jaljilta.