Epaonnea matkassa osa kaksi ja muita tarinoita

So far so no good. Meidan parin paivan mopoilu reissu Bolaven ylangolle siirtyi ensin yhdella paivalla kovan sateen vuoksi. Sateen jalkeen on onneksi poutasaa hetkeksi, joten paivan viivastyksen jalkeen paastiin Paksesta liikkeelle tarkoiruksena ajaa noin 90 kilsaa ylangolla kylaan jonka nimea en muista yoksi ja jatkaa sitten seuraavana paivana takaisin. Matkalla olisi nakynyt kahvi- ja teeplantaaseja, vesiputouksia, vahemmistokylia ja elefanttteja, mutta me ei nahty 30 metria pidemmalle. Tahan syyna voimakas sumu ylangolle saavuttaessa ja liian lyhyt poutasaa. Se siita mopoiluretkesta. Kavimme litimarkina kahvilla Pakxongissa ja ajoimme takaisin. Mikapas siina luontoaidille ei voi mitaan. Fiksattiin bussiliput Tha Khaekkiin noin 400 kilsan paahan pohjoiseen seuraavalle aamulle.

Bussimatka kesti noin 10 tuntia, mutta matka oli yksi miellyttavimmista tahan mennessa. Bussi oli normaali bussi, mutta henkilokohtaisesti nukuin kuin pikku lapsi lahes koko matkan perille. Tha Khaekissa olimme sitten yhden yon, koska emme paasseet jatkamaan matkaa oikeaan maaran paahan eli Na Hiniin, kylaan noin 140 kilsan paassa, josta paasee helposti vierailemaan seitseman kilometrin pituisella luolalla, jonne mielemme halajivat. Tha Khaekissa ilta meni rupatellessa Barcelonalaisen miehen kanssa, hauska seta, joka oli joskus kaynyt Suomessakin. Han oli reppureissussa kolmen lapsesnsa ja vaimonsa kanssa ja mies oli vahan vajaa 60-vuotias! Respect.

Aamulla kaveltiin torille, josta hyppasimme paikallis bussiin eli katettuun lava-autoon ja hop taas mentiin. Kyyti heilutti ja maisemat oli ihan mielettomia, karstivuoria, teravavia huippuja, jurassic park kasvillisuutta. En muista olenko jo aiemmin maininnut kaakkois-aasialaisten ihmisten herkasta oksennusrefleksista. No taas lensi jollain naisella laatta tuolla vuoristotiella, tahan mennessa ei ole tainnut olla montakaan matkaa ilman, ettei joku olisi oksentanut.. No jokatapauksessa, lippu oli mielestamme ostettu sinne Na Hiniin, mutta jossain vaiheessa meista alkoi voimakkaasti tuntua, etta matka on kestanyt liian kauan ja luulo oli tiedon vaarti. Istuimme kyydissa bussin paatepysakille Lao Sakkiin asti. Tarkoituksna oli ollut ennattaa saman paivan aikana viela sinne seitseman kilsan luolalle, mutta toisin kavi. Otettiin sitten samoin tein kyyti takaisin pain (noin 50 kilsaa). Na Hinissa otettiin majapaikka ihan tosi ihanan miehen majatalosta! Mies oli asunut vuodesta =75 vuoteen 2006 asti Kanadassa ja tyoskennellyt jossain laboratoriossa ja oli nyt elakepaivilla palannut kotimaahan pitamaan guoesthousea. No seuraana paivana sitten lahdettiin kauan odotetulle luolalle. Guesthousen pitaja Jim? lahti meita kuskaamaan, kun vesisateen takia ei haluttu lahtea mopoilla kuten oli tarkoitus alunperin. No paasimme 50 kilometrin matkasta noin 15 kilometria ennen kuin aitiluonto astui taas kuvioihin. Talla kertaa tulvan muodossa. Tie meinaan oli poikki tulvan takia. Ensimmaisen virran lapi paasimme huoletta, mutta toisen tulvan kohdalla tilanne muuttui toivottamaksi, vetta oli liian syvasti tiella. Jim? kyseli paikallisilta meille venetta, mutta venetta ei ollut tarjolla, joten kauan odotettu luolaseikkailu jouduttiin hautaamaan tulevaisuuden Laosin reissua varten. Mietittiin siina sitten, etta mita sita suotta Na Hiniin jaamaan, vaan olisi sama sitten jatkaa matkaa Vientianeen. Jim? ajoi meidat seka matkalta poimitun ranskalaispariskunnan sitten pika pikaa noin 60 kilometrin paahan isontien risteykseen, josta nappasimme bussin Vientianeen. Matka kesti nelja tuntia.

Vientiane oli yhden yon ammattimasen kokemuksen perusteella tosi hiljainen, ranskalaisvaikuttuinen kaupunki, jossa kellaan ei ole kiire minnekkaan. Laosissa asuu nuuten suurin piirtein saman verran ihmisia kuin Suomessa 5.6 miljoonaa.. Ensimmainen asia mita kaupungissa tehtiin oli syominen ja oi mita syotiinkaan, maailman parasta pitsaa! Kaikki dissaajat siella kotikatsomoissa voi itse tulla yli kahdeksi kuukaudeksi syomaan nuudelia ja riisia ja sitten kommentoida lankkaripitsailua:D!

Vientianelle sanoimme hyvastit heti seuraavana paivana ja suuntasimme bussilla ystavyyden sillan yli Nongkhaniin eli Thaimaan puolelle rajakaupunkiin. Nongkhanista ostimme liput yojunaan Bangkokiin, hinta alimmassa luokassa vaivaiset 4 euroa! Makuuvaunu olisi maksanut 8 euroa, joten sniiduinkin reissaaja reeta olisi mielellaan ottanut makuupaikan, jos niita olisi ollut jaljella. Oli mukava paasta taas junaan. Viimeksihan junassa on istuttu Kiinassa. Junamatka kesti 12 tuntia ja kahdenhengen penkki oli mitoitettu kahdelle pienelle thaimaalaiselle ihmiselle, joten meilla suurilla suomalaisilla oli pienia ongelmia mitoittautua kovalle penkille mukavasti. Matka meni kuitenkin nopeasti, unta tuli yhteensa noin kaksi tuntia, joten saavuttuamme tana aamuna tanne Bangkokiin 6.25 oli mentava nukkumaan iltapaivaan saakka. Meilla on majapiakka China Townista tosi siistista guesthousesta, joka pikemminkin tuntuu hotellille. Herattiin siis aamuunilta siina yhden jalkeen ja suuntasimme ostoksille. Kylla, kylla, ostaminen on kivaa. Seikkailimme vain kahdessa ostoskeskukessa monta tuntia ja paivan paatteeksi kavimme sushilla. Tassa viela illalla kaytiin tuossa ymparistossa kavelylla ja satuttiin yomarketille..Tama kaupunki elaa kunnolla vasta pimean tultua. Ajateltiin pitaa kaupnkilomaa ainakin viikko nain 10 viikon matkustamisen jaljeen, joten taalta meidat loytaa ainakin 7 paivaa tasta eteenpain!