Kambodza: Phnom Penhista etelaan

Otimme maanantaina kuuden tunnin (eli kaytannossa yhdeksan) hitaan laivamatkan Mekongia pitkin Kambodzaan, Phnom Penhiin. Venekyyti oli kuumaa. Hammentavinta oli, kun siirryimme Kambodzan puolelle, niin kaikki lehmat olikin samointein valkoisia. Viisumit saimme rajalta. Rajatarkastus oli lepsun puoleinen ja jos mielessa olisi ollut salakuljettaa jotain maahan niin se olisi takuunvarmasti onnistunut:D Maan paakaupunki on miljoonan asukkaan city. Vietimme siella aikaa torstaihin. Majoituimme sellaisen lammen rannalla aikas travelleri getossa. Hamarista nurkista kuului kuiskauksia Drugs, heroin, opium, extacy. Phnom Penhissa kohtasimme ensimmaista kertaa tilanteen, etta guesthouse oli taynna. Kuitenkin taalla on off-season.. Turistinkohteina oli masentavia muistoja maan lahihistoriasta, punakhmerien julmuuksista. Samana paivana vierailu killing fieldseilla ja kouluvankilassa oli mielta masentavaa. Killing fields on alue, jossa punakhmerit suorittivat massamurhia. Maa-alue on taynna kuoppia, jotka ovat toimineet joukkohautoina monelle tuhannelle uhrille. Karmivinta kuitenkin oli iso muistomerkki, joka oli pystytetty uhrien muistoksi: iso "lasikaappi"(monta metria korkea suorakaide) taynna haudasta kaivettujen paakalloja. Kouluvankila oli taas nimensa mukaisesti vankila ja kidutuslaitos, jossa noin 20 000 kambodzalaista koulututtettua karsi julman kuoleman. Vankilamuseossa oli valokuvia uhreista, vangeista, viattomista, vankila ja kidutushuoneita, joista pystyi aistimaan tuskan, noyryytyksen ja kuoleman...
Eteenpain oli taas paastava. Jatimme passit Laosin suurlahetystoon viisumeita varteen ja hyppasimme jaettuun taksi pakuun kohti etelaa, Kampotia. Onneksi nuo valimatkat ovat paasseet jo lyhenemaan Venajan ja Kiinan ajoista ja ajoa oli vain kolmesta neljaan tuntia, koska pikkupakun kyydissa oli 22 henkiloa: etupenkilla pelkastaan nelja miesta ja takana porukkaa niin paljon, etta yksi mies istui puoliksi ikkunasta ulkona. Takakontin luukku oli aukia ja kamat naruilla viritetty kiinni toisinsa ja autoon etteivat ulos lentaisi. Meilla ei sentaan ollut takakontista roikkumassa skootteria kuten yhdessa pakussa. Very safe fiiling ajaa sataa ja tuhatta pain rekkoja ja mopoja:D Pylly puutui pahiten, mutta ei muuten mitaan probleemaa. Kampottiin saavuttiin ehjin nahoin. Tanaan (perjantaina) vuokrattiin mopot jalleen, koska niilla on vaan maailman paras tutkia ymparistoa. Kuultiin heti tanne saavuttuamme, jotta alueen must see kohteet, luonnonpuisto ja Bokor hill (vuori, jossa hylatty ranskalaisten rakentama city) oli suljettu ja ilmeisesti jos oikein ymmarsimme niin tuo Bokor hill on myyty Korealaisille ja sielta jotain sinne Koreaan aiotaan siirtaa lentokoneella. Kuullostaa absurdille. No anyway, mitas sitten tuumittiin ja paadyttiin jotta tehdaan retki rannikolle 24 kilsan paahaan Kepiin. Keppiin saavuttuamme ajauduimme pikku laituri/satamapaikkaan, josta paadyimmekin yhtakkia veneeseen ja kohti jotain saarta! Merenkaynti oli tallaiselle sisavesien Reetalle hurja, aallot oli korkeita pari metria ja vene keikkui kuin Linnanmaella konsabaab, mutta onneksi nuori kipparimme oli jo kokenut merilla kavija ja varmoin ottein toimitti meidat rantaan. Paratiisisaaren rantaan meinaan. Saavuimme pahaa aavistamattoman paikallisen rantaan ja tuumasimme taas, etta mitas sitten. Pikkukippari elekielella antoi ymmartaa, etta seuratkaa nyt hyvat ihmiset minua ja niin teimme. Kaveltyamme (tarkasti tallatulla polulla miinojen varalta) noin kymmenen minuttia avautui eteemme mita ihanin hiekkaranta bungalowineen. Ranta oli noin 800m pitka ja sille oli levitttaytynyt joku viisi bungalowin pitajaa bungalowineen ja lehmineen ja tuumasimme etta tanne pitaa nyt oikeasti tulla jaadakseen huomenna eli lauantaina. Ranta on mega rauhallinen, turisteja max 15. Bungaloweissa vain sanky ja hyttysverkko ja kohta myos me. Jouduimme tulemaan viela tanne Kampottiin yoksi, kun kamat taalla ja mopot piti palauttaa, mutta huomenna aamulla saari kutsuu muutamaksi hetkeksi! Jeejeejejeee!
P.S. Kuvia ei nyt saatu kun netti ihan kurjan hidas